Jalkinemestari Virpi Jääskö ja puukkoseppämestari Pasi Jaakonaho
Haastattelen Virpiä ja Pasia pariskunnan kodissa Inarin kirkonkylässä. Pihapiirissä on uusi yhteinen paja, joka on rakennettu merikonttiin. Hyvin suunnittelussa työhuoneessa on kaksi osiota ja molemmat käyttävät esimerkiksi samoja hiomakoneita. Pajoja yhdistämällä on säästetty tilaa, laitteita ja kustannuksia. Samalla on nyt toisesta myös työskentelyseuraa.
Virpi Jääskö - Taveämmi
Virpi Jääskö on koko elämänsä tehnyt käsityötä. Hän on oppinut muilta taitajilta ja monella kurssilla. Vaatteet ja vanttuut hän on tehnyt aina tarpeen mukaan. Ensimmäiset perinteiset karvakengät, jotka tehdään poron koipinahoista, on Virpi tehnyt jo yli 35 vuotta sitten.
Vuonna 2013 Virpi suuntasi Kankaanpäähän, jossa piti olla laukkuihin suunnattu koulutus, mutta sitä ei järjestetty. Niinpä tilalle tuli kengät ja hän erikoistui kenkien valmistukseen. Hän opiskeli ensin suutarikoulussa kisälliksi ja sitten jalkinemestariksi. Virpillä on Suomen pohjoisin suutarinpaja. Hän tekee myös jonkun verran korjauksia ja muita nahkatöitä, kuten laukkuja, mutta painopiste on uusien kenkien tilauksissa. Virpi vetää myös suosittuja kenkäkursseja.
Taveämmi on Virpin yrityksen nimi, se on inarinsaamea ja tarkoittaa pohjanakkaa. Virpi työstää perinnekaavoja modernisoiden, inspiraatio tulee luonnollisena jatkumona ja tarpeesta luoda. Materiaaleista rakkain on sisna, eli käsinparkittu ohut poronnahka. Poronturkis on kaunis ja todella lämmin, mutta työläs ja haastava, koska karvaa kasvaa jopa 1700 kpl/cm2! Materiaalit ovat lähituotettuja ja Pohjoismaista. Virpi ei käytä kromiparkittuja nahkoja.
Virpillä on myös Arctic Craft School joka tarjoaa eripituisia oppitunteja kädentaidoista, jossa yhdistetään perinteisiä tekniikoita ja arvokkaita paikallisia materiaaleja moderniin muotokieleen. Materiaaleista on saatavilla myös tee-se-itse -paketteja.
Inari on Virpin koti, hän on täällä syntynyt ja kasvanut, mutta hän voisi ajoittain asua myös muualla, koska tykkää matkustamisesta. Luonnonläheisyys näkyy selkeästi materiaalivalinnoissa.
Virpin pieksut perustuvat omaan malliin jossa linjat ovat tärkeässä roolissa. Työ on aina asiakaslähtöinen, koska jokainen kenkäpari on erikoistilaus. Hän tekee paljon kenkiä muille taiteilijoille, jolloin yhteistyö on isossa roolissa ja luovuus saa enemmän tilaa. Tilaukset määrittyvät vuodenaikojen mukaan, niin kuten elämä muutenkin pohjoisessa.
Pasi Jaakonaho - Jaakonaho Arts & Design
Pasi Jaakonaholla on paljon kokemusta taidekäsityöalta. Pasi on syntynyt Haapajärvellä ja ollessaan sairaalassa siivoojana Helsingissä 90-luvun alkupuolella hän ajatteli että käsitöillä voisi elättää itsensä. Tärkeää olisi että on myös joku muu asia kun rahallinen korvaus joka palkitsee. Niinpä hän pääsi Inariin ja nykyiseen Saamelaisalueen koulutuskeskukseen opiskelemaan saamenkäsitöiden kovia materiaaleja, eli puun ja luun työstöä. Lisäksi koulutukseen kuului hopea- ja kivityöt.
Opintoihin kuului työharjoittelu, jonka hän teki Haukiputaalla takoseppä Heino Tuomivaaran opissa. Sen jälkeen hän piti omaa sepänpajaa nelisen vuotta Simossa. Kuopiosta hän hankki jalometallialan koulutusta ja vuonna 2009 hän muutti takaisin Inariin opettamaan. Pasilla on myös muotoilijan koulutus Savoniasta ja sen lisäksi hän on suorittanut pukkoseppäkisällin ja -mestarin tutkinnot. Hän on yksi harvoista puukkoseppämestareista Suomessa. Par’ aikaa hän työstää lehtorin työn ohessa taiteen tohtorin opintoja ja on väitöskirjatutkija. Teemana on suomalainen puukko ja Pasi on ensimmäisenä maailmassa tutkimassa sitä.
Paikalliset luonnonmateriaalit ovat tärkeässä roolissa, itse asiassa lähtökohtana. Materiaalien keräys on jatkuvaa. Pasi tekee eniten puukkoja ja ne rakentuvat osa kerralla, vaiheittain ja tunteella. Jokainen Pasin töistä on yksittäiskappale. Puukoissa on usein poronsarvea, johon Pasi kaivertaa käsin. Terän taonta, plastinen muotoilu ja tulen voima kiehtoo työvaiheista eniten. Luovaa työtään hän tekee sivutoimisena, opettajan työn ohella.
“Inari on paras paikka asua. Mieli lepää ja vastapaino työnteolle on puhdas luonto. Täällä on myös yllättävän paljon ja kansainvälistä kulttuuria”, sanoo Pasi.
Pasi on palkittu puukontekijä ja käy vuosittain Euroopassa eri veitsimessuilla. Hän tekee myös muita taidekäsitöitä. Laadukas kuksa, joka tehdään koivun pahkasta, kestää polvelta toiselle. Pasi on pitkään soittanut kitaraa ja viime aikoina hän on niitä opetellut valmistamaan Ikaalisen soitinrakennuskoulutuksessa. Niitä ehkä syntyykin tulevaisuudessa Pasin pajalta.
Yhteiset haasteet
Keskusteltiin Virpin ja Pasin kanssa luovan alan yksinyrittäjien haasteista. Molemmat haluaisivat armollisempaa eläkejärjestelyä kaikille kulttuurin kantajille. Ne ovat monen vartioina ja vievät tietoa ja perinteitä eteenpäin. Pari toivoo myös pajaverkostoja jossa olisi koneet ja laitteet niin että uudet tekijät pääsisivät ammatin alkuun. Mallia voisi ottaa Norjasta, jossa löytyy duodji (saamenkäsityö) instituutteja tätä varten. Puhuttiin myös laadun, kestävyyden, kotimaisuuden ja suomalaisen työn tärkeistä merkityksistä ja arvoista.
Aika on myös asia joka ei tahdo riittää kun on messut tiedossa ja on paljon mielekästä työn alla. Prosessi ja materiaalit ovat molemmilla mestareilla avainasemassa ja tulee hyvä mieli kun saa käsin tehdä. Sitä he toivovat myös tuleville polville, että nuoret saisivat kipinän tutustuessaan työskentelytapoihin ja siihen Konstrundan on oiva tapahtuma. Virpi ja Pasi toivottavat kävijät tervetulleeksi Konstrundan aikana Inariin kauniiseen ruskakauteen!