Karin Lipkin-Forsén, Närpiö

Närpiöläistä taiteilijaa Karin Lipkin-Forsénia voi helposti kutsua Konstrundanin grande dameksi - hän on nimittäin osallistunut Konstrundaniin joka vuosi! Lipkin-Forsénin ateljee valmistui vuonna 2008, eli samana vuonna kun Konstrundan järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja siitä lähtien hän onkin osallistunut Konstrundaniin samasta osoitteesta. Oli lähellä että työhuone ei olisi toteutunut ja siinä tapauksesssa Karinkaan ei ehkä olisi ilmoittautunut ensimmäiselle taidekierrokselleen. Tuntuu melkein siltä, että kohtalolla olisi ollut sormensa pelissä. Ateljee, joka sijaitsee kerrostalon pohjakerroksessa ja josta on näkymä Närpiön museosillalle, oli iso panostus Karinille.

- Myin kaiken saadakseni sen. Sitten aloin epäröidä, voinko todellakin panostaa tähän? Peruutin tarjoukseni, mutta kun minua alkoi kaduttaa, joku toinen oli jo ehtinyt kiinnostua huoneistosta, hän kertoo. Onneksi pankista soitettiin ja kysyttiin jos asunto vielä kiinnostaa minua, ja niin siitä tulikin lopulta minun ja nyt olen työskennellyt täällä 14 vuotta ja osallistunut Konstrundaniin yhtä pitkään.

Karin on aina puuhaillut taiteen parissa, mutta ennen kuin hänestä tuli taiteilija, oli aika, jota hän kutsuu “byrokraattiseksi jaksokseen”: hän teki töitä, perusti perheen eikä aikaa ollut taiteeseen muuta kuin näyttelyvieraana.

-Vaikka ei työskentele käsillään, uskon että voi kehittää silmäänsä, Karin kertoo taiteen merkityksestä elämässään sinä aikana, jolloin hänellä ei ollut aikaa luoda itse. Niin kutsutun byrokraattisen jakson aikana hän pyöritti lahjatavarapuotia, josta myös sai taidemateriaaleja ja jossa oli pieni galleria. Kaikkien näiden materiaalien ympäröimänä Karin ei voinut olla tekemättä taidetta itse ja käyttää materiaaleja, joiden parissa hän päivittäin työskenteli. Täällä hänen taiteilijuutsensa kasvoi esille. Karin maalaa öljy- ja vesiväreillä, mutta hänen pääasiallinen taiteenmuotonsa on taidegrafiikka. Se, että juuri grafiikasta tuli hänen taiteenalansa, johtuu siitä, että kun hän sulki puotinsa ja päätti panostaa taiteeseen, Taideteollinen korkeakoulu oli ulkoistanut grafiikankoulutuksensa Vaasaan. Karin haki ja pääsi koulutukseen ja matkusti Vaasaan ja Närpiön väliä vuoden verran ja valmistui taidegraafikoksi.

Konstrundanin aikana on taiteilijoiden ja taiteen alojen ja -tekniikoihin tutustumisen lisäksi tunnetusti mahdollista ostaa taidetta suoraan taiteilijalta. Karinille nimenomaan Konstrundan on vuoden paras myyntitapahtuma, vaikka hän joskus pitääkin ateljeetaan auki kesäisin tai jouluisin ja myy töitä näyttelyidensä kautta. Koronavirus on sotkenut monen taiteilijan näyttelytoiminnan ja siksi Karinillakaan ei ole näyttelyitä suunnitteilla tälle vuodelle. Hänellä on myös ollut jokakesäinen perinne maalata ja pitää näyttelyitä eri Pohjoismaissa yhdessä pohjoismaalaisten taiteilijakollegojensa kanssa, joihin hän tutustui Göteborgin ulkopuolella sijaitsevassa Grelseborgsskolan-taidekoulussa, mutta myös tämä saa odottaa parempia aikoja. Sen sijaan Karin on panostanut valikoimansa työstämiseen ja uudistamiseen.

-On kivaa näyttää jotain uutta joka vuosi! Moni vierailija tulee tänne vuosi toisensa jälkeen, joten pyrin siihen, että minulla on aina jotain uutta esillä heille. Taiteilijuus voi olla aika yksinäistä, joten on hauskaa tavata ihmisiä ja Konstrundan on mitä oivin tilaisuus tähän, hän kertoo. Mielestäni kaikki Konstrundanit tähän mennessä ovat olleet yhtä hyviä ja minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tämän vuoden Konstrundania kohtaan - paitsi että tapahtuma olisi yhtä hyvä kuin se on tähän asti ollut!

Koska työssä on haasteita, siitä ei koskaan tule tylsää. Karin yrittää työskennellä niin ympäristöystävällisesti kuin taidegrafiikka sallii ja hän rakastaa tehdä kokeiluja eri grafiikantekniikoilla ja luoda uusia efektejä.

-Eri efektit ovat hauskoja ja on kivaa yrittää saada niitä esille, niin että tuloksesta ei tule liian kaunista! Kun onnistun siinä tulen ikionnelliseksi, hän lopetta.

 

Text: Ida Taavitsainen
Foto: Patricia Rodas