Monilahjakkuus työskentelee tekstiilitaiteen, keramiikan ja lasin parissa. Lisäksi Hanna-Kaisa on myös tutkija ja opettaa Aalto yliopiston muotoilun laitoksella.
-Valmistuin alun perin valokuvataiteen kandidaatiksi Turun taideakatemiasta ja sen jälkeen päädyin Pariisiin ja Brysseliin muotialalle kymmeneksi vuodeksi. Aloitin vaatekaupan myyjänä ja pääsin lopulta suunnittelemaan kangaskuoseja, koska osasin valokuvaajataustani takia käyttää Photoshoppia, mikä siihen aikaan ei ollut kovinkaan yleistä. Palattuani Suomeen tein yhdessä taiteilija Paavo Halosen kanssa kuoseja Marimekolle, taiteilija kertoo taustastaan.
Suunnitellessaan kuoseja Hanna-Kaisa huomasi kaipaavansa enemmän ammattitaitoa ja haki ja pääsi Aalto yliopistoon opiskelemaan tekstiilitaiteen maisteriksi. Tänä keväänä hän valmistui taiteen tohtoriksi Aalto yliopiston muotoilun laitokselta ja hänen inspiraatiota käsittelevä väitöskirjansa The Making of Inspiration – From Monet to Warhol and beyond (Aalto Arts Books, 2022) julkaistiin kirjana.
Hanna-Kaisan työskentelyprosessi perustuu pitkälti inspiraatioon ja hän työskentelee inspiraation aiheet edellä. Hänen tohtorin tutkintoonsa kuului väitöskirjan ohella sarja taidenäyttelyitä, joissa hän perehtyi väitöskirjassa esitettyihin kysymyksiin. Jokaiseen aiheeseen hän keskittyi noin puolentoista vuoden ajan. Hänen työskentelyprosessinsa on pitkälti intuitiivinen ja riippuu käytetystä materiaalista. Hanna-Kaisa esimerkiksi inspiroitui Akseli Gallen-Kallelan ikonisesta Liekki-ryijystä ja prosessissa liekit muuttuivat ensin mustekalan lonkeroiksi ja sitten käärmeiksi.
-Lopulta käärmeet eivät jättäneet minua rauhaan, tein käärmeitä kaikissa muodoissa ja ne ilmestyivät tekstiileihin, keramiikkaan ja lasiin. Myös väitöskirjani kannessa on käärme.
Teoksissaan Hanna-Kaisa puskee muotoilun rajoja. Hänen teoksensa näyttävät usein ensisilmäyksellä muotoilulta, mutta ne ovat kuitenkin harvoin käyttöesineitä. Hän on esimerkiksi värittänyt silkkikudoksia kuivapastelleilla.
-Ideat ovat hulluja muotoilijalle, mutta aika kesyjä kuvataiteessa. Käsillä tekeminen on minulle tärkeää ja töissäni pyrin tulkitsemaan perinteisiä käsityötekniikoita tuoreella tavalla Hanna-Kaisa kertoo.
Myös yhteistyö on taiteilijalle tärkeää. Luodessaan teoksiaan Hanna-Kaisa on tehnyt yhteistyötä lasinpuhaltajien ja dreijaajien kanssa. Luovassa prosessissa hän kokee olevansa vain yksi osatekijä muiden joukossa.
-Oma ammattitaitoni lisääntyy kun työskentelen muiden kanssa ja opin aina jotain uutta. On todella inspiroivaa tehdä yhteistyötä!
Myös työhuone on yhteisöllinen, vaikka jokaisella työhuoneessa onkin oma taiteellinen uransa. Työhuoneessa työskentelevät Hanna-Kaisan lisäksi Elina Laitinen, Sonja Tolonen ja Marie–Andrée Godin, joista viimeksi mainittu myös osallistuu Konstrundaniin.
-Jaamme huolet ja silitämme kilpaa Elinan koiraa, Hanna-Kaisa kuvailee yhteishenkeä.
Tänä vuonna Hanna-Kaisalla on monta rautaa tulessa ja näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Parhaillaan hän työstää ryijyparia, joka perustuu japanilaisen Ogata Korinin (1658-1716) tuotantoon. Korin tunnetaan parhaiten kansallisaarteiksi rekisteröidyistä sermimaalauksistaan, mutta aivan kuten Hanna-Kaisa, Korin teki paljon muutakin, kuten tekstiilejä, keramiikka ja lakkatöitä. Kokonainen koulukunta seuraa edelleen tätä tyhjän tilan mestaria, mutta Hanna-Kaisa on tehnyt omannäköisen, pehmeän tulkintansa tuftatun ja aukiharjatun ryijyn muodossa. Kesällä 2020 Hvitträskissä pidetyssä näyttelyssä Hanna-Kaisa tutki mm. Suomalaisen kultakauden ja japonismin yhtäläisyyksiä. Ryijy on jatkumoa tälle prosessille.
Konstrundanin aikana kävijät saavat seurata Hanna-Kaisan työskentelyä isokokoisen ryijyn parissa. Myös luonnoksia ja maalauksia on esillä, sillä ne ovat iso osa taiteilijan tekemistä:
-Tutkin maalaamalla ja piirtämällä aihetta yhä uudestaan ja uudestaan. Maalaaminen on minulle ajattelua ilman sanoja.